Naapuruuden haasteet - Ukrainan "eurooppalainen valinta" ja Euroopan unionin kansainvälinen toimijuus

Paneudun tutkimuksessani Euroopan unionin kansainvälisen toimijuuden problematiikkaan ja kiinnostukseni kohteena on unionin toimijuus ennen kaikkea sen lähialueilla. Huomion keskipisteeksi on valikoitunut Ukraina, sillä se on EU:n naapuruspolitiikan ja itäisen kumppanuuden kohdemaista suurin ja monessa suhteessa merkittävin ja samalla maa, jonka julkilausuttuna tavoitteena on jo pitkään ollut EU-jäsenyys. Keskeinen olettamukseni on, ettei EU:n toimijuutta suhteessa Ukrainaan tai muihin naapurivaltioihin voi tarkastella pureutumatta siihen, miten unionin toimijuus ulkopuolelta katsottuna ymmärretään. Tutkimusta ohjaa ajatus, jonka mukaan EU:n ulkopolitiikka muokkautuu vuorovaikutuksessa ulkopuolisten toimijoiden odotusten ja reaktioiden kanssa. Tähän liittyen käyn läpi toimijoihin ja toimijuuteen liittyvää kansainvälisten suhteiden tieteenalan keskustelua ja pyrin Charlotte Brethertonin ja John Voglerin näkemyksiin nojautuen osoittamaan, miksi konstruktivistinen lähestymistapa tarjoaa rationalistisia suuntauksia paremmat edellytykset EU:n kansainvälisen toimijuuden tarkasteluun. Tutkimuksessani tarkastelun kohteeksi nousevat ukrainalaisten poliittisten johtajien”eurooppalaista valintaa”määrittävät lausunnot, mikä edellyttää puolestaan menetelmää, jonka avulla kielellisiin rakenteisiin on mahdollista pureutua. Välineitä tähän tarjoaa diskurssianalyysi, ja tutkimukseni menetelmälliset lähtökohdat perustuvat ennen kaikkea Jennifer Millikenin diskursiivista tutkimusta koskeviin sitoumuksiin. Vaikka Ukrainan”eurooppalaiseen valintaan”viitataan akateemisessa tutkimuksessa usein, sitä käsitellään yleensä ikään kuin annettuna kiinnittämättä huomiota siihen liittyviin erilaisiin diskursiivisiin käytänteisiin. Pureutumalla tarkemmin Ukrainan poliittisen eliitin”eurooppalaista valintaa”määrittäviin representaatioihin, niiden muutoksiin sekä produktiivisuuteen suhteessa Euroopan unioniin, pyrin tuomaan uutta näkökulmaa EU:n kansainvälistä toimijuutta käsittelevään keskusteluun. Tutkimus osoittaa, että Ukrainan”eurooppalainen valinta”on saanut vuosien saatossa eri aikoina erilaisia merkityssisältöjä. Maan asema suhteessa EU:hun on määritelty eri aikoina eri tavoin ja muutokset ovat puolestaan tuottaneet vaihtelevia poliittisia käytäntöjä. Samalla tutkimuksen perusteella on osoitettavissa, että naapurimaiden näkemykset EU:sta sekä niiden unioniin kohdistamat odotukset vaikuttavat merkittävästi olosuhteisiin, joissa EU toimijuuttaan rakentaa. Tutkimus tuo lisäksi vahvistusta Millikenin näkemykselle, jonka mukaan pelkkä representaatioiden analysointi ei yksinään riitä antamaan kattavaa kuvaa tarkastelun kohteena olevien tahojen käsityksistä ja odotuksista, vaan huomiota tulee kiinnittää myös siihen, miten representaatiot muotoilevat ja rajaavat poliittisia valintoja. Asiasanat:EU, Ukraina, naapuruuspolitiikka, toimijuus, konstruktivismi, diskurssianalyys